Jokainen ihminen omistaa ainoastaan oman käsityksensä maailmasta, ihmisyydestä, oikeudenmukaisuudesta ja totuudesta. Tämä pätee niin arkisiin, yhteiskunnallisiin, uskonnollisiin kuin tieteellisiinkin kysymyksiin. Kartanon komeroista -blogi tarjoaa yhdenlaisen näkemyksen, näkemyksen, joka on jatkuvassa liikkeessä ja hioutuu löytämättä koskaan ehdotonta totuutta.

perjantai 14. marraskuuta 2014

KIITOS!

Kiitos kaikille äänestäjille!

Vaikka äänimäärä ei valtuustopaikkaan riittänytkään, olin positiivisesti yllättynyt. Ja nousihan Liisa listaltamme valtuustoon!

Valitettavasti vihreät menettivät yhden paikan, samoin nuoret saivat vain yhden edustajan. Tällä mennään seuraavat neljä vuotta, katsotaan millaisia päätöksiä valtuusto saa aikaan.

Oikein riemullista talven ja joulun odotusta kaikille!

tiistai 14. lokakuuta 2014

Kun uhkana ovat toiset kristityt


Liisä Kuparisen, Vihreät Niityt -listan puolesta kirjoittama mielipidekirjoitus. Julkaistu Keskisuomalaisen mielipidepalstalla 8.10.2014.

Esillä on jälleen ollut vanha tuttu aihe: onko muu kuin miehen ja naisen välinen parisuhde hyväksyttävissä ja sopiiko sateenkaariperheiden arkea käsitellä kirkollisissa viestimissä hyväksyvässä sävyssä, kuten tapahtui Jyväskylän seurakunnan Henki & elämä -lehdessä (12/2014). Niin kirkkovaltuuston nykyinen puheenjohtaja (Palokka-lehti 4.9.) kuin myös joukko muita seurakuntalaisia (Ksml 25.9.) moisen tuomitsivat.
Asiasta älähtäneet olivat siis sitä mieltä, ettei kirkon julkaisu saa pitää esillä samaa sukupuolta olevien parisuhdetta myönteisessä valossa. Onneksi moni kirkossa on asiasta eri mieltä ja tämä onkin tärkeää tuoda esille.
Mielestämme kirkossa tulee olla tilaa meistä ihan jokaiselle: homolle, heterolle, liberaalille, konservatiiville ja niin edelleen. Jokaisen tulee olla hyväksytty omana itsenään ja jokainen saa olla näkyvä osa kirkkoa.
On nurinkurista, että seksuaalivähemmistöihin kuuluvien oikeutta olla näkyvä osa kirkkoa kyseenalaistavat toiset kristityt. Nyt harmillisen moni on päätynyt hylkäämään kirkon sen sisältä nousseen vihapuheen vuoksi. Onkin surullista, että kirkon konservatiivit ovat olleet hanakampia julistamaan usein kovin tuomitsevia ja vaativia näkemyksiään kristinuskosta kuin se joukko, joka on näkemyksissään armollisempi. Hiljaisen uskon puolustajat ovat usein liian hiljaa silloinkin, kun pieni ihminen tarvitsee puolustajaa.
Olisi järkevää kyetä parempaan toistemme ymmärrykseen kirkon sisällä. Kiistoja ja suvaitsemattomuutta tässä maailmassa on jo riittämiin. Hyväksyvänä ja rakastavana lähimmäisenä oleminen on tärkeämpää kuin tuomitseminen. Jälkimmäinen on syytä jättää yksin Jumalalle.
Unelmiemme kirkko on lähimmäisenrakkauden ja oikeudenmukaisuuden yhteisö. Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvat on ehdoitta toivotettava tervetulleiksi seurakuntien jäseniksi ja työntekijöiksi.
Haluamme myös kiittää seurakunnan kirkkoherraa ja viestintäpäällikköä napakasta vastauksestaan seurakuntalaisten kirjoitukseen (Ksml 26.9.). Vastaajat totesivat sateenkaariperheiden tukemisen sopivan hyvin kirkon linjauksiin. Sopu sijaa antaa – kirkossakin.

keskiviikko 1. lokakuuta 2014

Joku raja! -kampanjan tukeminen

Ihmisoikeusjärjestö Amnesty on jo kymmenen vuoden ajan kampanjoinut naisiin kohdistuvan välivallan lopettamiseksi. Joku raja! kampanjalla Amnesty on tukea naisten ja tyttöjen oikeuksia, välivaltaa vastaan. Vaikka järjestön työ on kantanut hedelmää, silti edelleen suurin osa naisten kokemasta välivallasta jää ilmoittamatta, selvittämättä ja rankaisematta.

Lähde mukaan tukemaan Amnestyn Joku raja! -kampanjaa vierailemalla amnesty.fi nettisivuilla ja valitse oma tapasi vaikuttaa naisten ja tyttöjen ihmisoikeuksien parempaan toteutumiseen.

Jäsenenä seurakunnassa


Seurakunta on itselleni lepopaikka, mutta myös kanava päästä osalliseksi kristittyjen yhteydestä. Arjen kristillisyys on avointa lähimmäisyyttä, silmää, korvaa ja olkapäätä tarjoavaa, mutta myös rukousyhteyttä ylläpitävää elämää. Messuun osallistuminen auttaa keräämään voimia uuden viikon haasteisiin.

Taustani on avaramielisessä körttiläisyydessä, jossa jokainen saa aidosti olla oma itsensä. Vuosittaiset herättäjäjuhlat kutsuvat kesäisin telttailemaan ja istuhtamaan seurapenkkiin. Muulloin seurakäynnit jäävät valitettavan vähäisiksi, perhe-elämän myllerryksissä.

Työurani aloitin seurakunnan nuoriso- ja erityisnuorisotyössä, Jyväskylässä ja Kainuussa. Nuorisotyössä sain olla osaltani tukemassa nuoria heidän kristillisessä kasvussaan. Toisaalta eritysnuorisotyö näytti myös yhteiskuntamme rujommat kasvot ja opetti arvostamaan seurakunnan työntekijöiden taitoa kohdata ja tukea myös aitovierien kulkijoita.

Seurakunnallisten luottamustoimien maailmaan pääsin tarkemmin tutustumaan toimiessani kaksi vuotta Vaajakosken alueneuvoston jäsenenä vuosikymmen vaihteessa. Seuraavan kauden jäsenyyttä en edes tavoitellut, sillä muutimme vuoden 2011 alussa pois Vaajakoskelta ja olimme puoli vuotta perheeni kanssa ulkomailla.

Tällä hetkellä asumme Köhniöllä, Keltinmäen alueseurakunnan alueella.